Tapahtuma järjestettiin 18.2.2016, Lahden
Sibeliustalossa. Tapahtumaan osallistui n. 200 korkeakoulu opiskelijaa
eripuolilta eteläistä Suomea. Tapahtuman tarkoituksena oli keskustella pyöreänpöydän
ääressä opiskelijoiden, yrityspäättäjien, alan asiantuntijoiden ja innoittajien
kanssa Suomen tulevaisuudesta, siitä miltä Suomi näyttää 50 vuoden päästä.
Juontajina tapahtumassa toimivat
Aller Median toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä sekä juontaja ja toimittaja Tuomas
Enbuske. Tapahtuma alue oli jaettu kahteen osaan, jossa kummallakin puolella
käytiin läpi yhtä haastetta. Aikaa haasteeseen oli aina yksi tunti, jonka
aikana piti saada aikaan 5 erilaista ideaa.
Tapahtumassa käytiin läpi neljä erilaista haastetta:
- Stora Enso: Kivijalan paluu – millaista on tulevaisuuden ostokäyttäytyminen
- Aalto-yliopisto: Tuotantolähtöisyydestä asiakaskeskeisyyteen – pystyykö suomalainen muotoilu vastaamaan haasteeseen
- M-BRAIN: 21 miljardia tiedonmurua päivässä – kuka tekee bisnestä, murtaako digitalisaatio omistamisen rajat?
- Sitra: Kisamakkaroista hyönteispihveihin - mitä kiertotalous tarkoittaa tapahtumaliiketoiminnalle
Itse osallistuin Aalto-yliopiston
sekä M-BRAIN:in tuomiin haasteisiin. Ensimmäisenä oli vuorossa Aalto-yliopiston
haaste: tuotantolähtöisyydestä asiakaskeskeisyyteen. Keskustelijoina tässä
pöydässä olivat: Simo Säde, Jari Piikkainen, Daniel Palatz, Suponin Kim, Anni
Laurila ja Ilona Törmikoski. Haasteessa kirjurina toimi Rita Nurminen.
Keskustelu lähti liikkeelle Törmikosken
pohjustuksella aiheeseen. Hän kertoi suomalaisesta tunnetusta ja pitkästä
muotoilun historiasta, joka on tällä hetkellä murroksessa. Hänen mielestä
tuote- ja palvelukehitys on muuttunut siiloista ja tiimeistä enemmän yhteisöjen
ja niiden alustojen tehtäväksi. Tällä hetkellä kaikki mahdollinen
palvelullisetaan, joten tuote on jäämässä taka-alalle. Törmikoski heitti
kysymyksen ilmoille: Ratkaisemmeko me tällä hetkellä oikeita haasteita?
Kuinka muotoilun avulla voitaisiin
parantaa kuluttajien elämää? oli yksi näkökulma tähän aiheeseen. Muita
näkökulmia, joiden avulla lähdettiin selvittämään haastetta, olivat:
kaupungistuminen, kestäväkehitys, väestön vanheneminen, digitalisaatio,
maahanmuuttajat ja taloudellinen niukkuus. Niukkuus teemasta nousi heti ideoita
sekä pöydästä, että yleisön joukosta. Esimerkkinä pakko on hyvä motivaattori,
esimerkkinä sodan jälkeen Suomessa keksittiin ratkaisuja ongelmiin, kun oli
pakko. Heitettiin myös opiskelijoille tuttu toimintatapa, tehdään ne tehtävät
viimeisenä iltana, kun on pakko.
Muovi ja teräs ovat häviämässä ja
tilalle on tulossa ja tullutkin jo bitit. Heitettiin ilmoille myös, miksi
suunnitella suomalaisille, kun Aasiassa olisi paljon isommat markkinat, koska
siellä asuu suurin osa maailman väestöstä. Muutenkin pitäisi laajentaa asiakaskuntaa
poispäin Suomesta, koska Suomessa ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi
ostovoimaa, sekä ajatusmaailma muuttuisi, kyettäisiin katsomaan laatikon
ulkopuolelle ja saatettaisiin hakea ratkaisuja ongelmiin muilta aloilta, miltä
ensisijaisesti haettaisiin ratkaisuja.
Kiertotalous nousi myös esille, ja
siihen kuinka hyvin suomalaiset osaavat kierrättää muovipulloja, miksei sitä
voitaisiin jatkaa muihinkin muovituotteisiin, seuraavana heitettiin ilmoille
termi, JUGAD à
tavaroilla on monta käyttötarkoitusta, esimerkiksi hammastahnaa voisi käyttää
johonkin muuhunkin kuin hampaiden pesuun. Miksi emme valmistaisi jogurtti
purkkeja selluloosasta tehdystä aineesta, joka vastaa lähes kokonaan muovia,
tämä olisi ympäristöystävällisempi ja innovatiivisempi vaihtoehto.
YHTEISTYÖ nostettiin suureksi
teemaksi, jota täytyisi hyödyntää paljon nykyistä enemmän. Mikseivät esimerkiksi
insinöörit ja muotoilijat tee yhteistyötä, miksei heillä ole esimerkiksi
yhteisiä opintojaksoja ja harjoitteluita. Tällä hetkellä insinöörit ja
muotoilijat täysin erillään toisistaan, eivät tiedä mitä toinen tekee. Tästä
seuraava pointti olikin, miksemme sekoittaisi pakkaa työpaikoilla, esim.
insinöörit tekisivät muotoilijan töitä ja päinvastoin, tämäkin toisi vaihtelua
ja saattaisi syntyä uusia ajatuksia ideoita.
Keskustelun aikana syntyi runsaasti
ideoita, joista äänestimme 6 parasta ideaa, joita voitaisiin lähteä viemään
eteenpäin:
2. Luontolähtöiset ratkaisut. Suomen niukkojen resurssien hyödyntäminen muotoilussa – biomuovit korvaamaan kestämättömiä raaka-aineita.
3. Muotoiluvarhaiskasvatus kaikkialle Suomeen. Etäoppimisen mahdollisuus.
4. Käyttäjäkeskeinen innovointi
5. Tuotekehityksestä palvelukehitykseen
6. Muotoilun ja teknisen osaamisen yhdistäminen, työtehtävien kierrätys.
Lisätietoa tapahtumasta täältä
Kirjoittelen myöhemmin toisesta
haasteesta.
- Laura